Kevään hiljaseksi tavoitteeksi olin asettanut välieriin pääsyn, jonne pääsi alemmasta lohkosta neljä joukkuetta. Tavoite tuli täytettyä, sillä lähdimme välieriin lopulta oman lohkomme ykkösinä. Paljon ylimääräistä huolta ja murhetta valmentajalle asetti se, että joukkue ei ollut kokonaisuudessa läheskään kunnossa. Tarianna lepäili kuumeisena kotona. Inka K. lähti mukaan kannustamaan, mutta todellisuudessa kentälle ei ollut jalalla vielä menemistä. Jenna (tai siis Jennan isä) ajeli hiukan harhaan ja saapui saliin noin viisi minuuttia ennen ensimmäisen pelin alkua. Erikalla oli ollut edellisenä iltana kuumetta ja flunssa kova. Muiden vaivoista en ainakaan tiennyt ja ehkä parempi niin, sillä tässäkin oli jo valmentajalle aivan liikaa purtavaksi... :) No ei auttanut muuta kuin pelata mahdollisimman mukavat pelit ja yrittää haastaa ylemmänkin lohkon joukkueita.
Ensimmäisenä vastaan asettui Lempäälän Kisa, joka oli alustavasti päivän kovin vastus. Aamun ensimmäiset pelit ovat yleensä osoittautuneet meille hyvinkin hankaliksi, mutta nyt näytti tyttöjen keskittyminen peliin loistavalta. Erittäin hyvä alku toikin meille jo muistaakseni kahdeksan pinnan etumatkan, jonka LeKi kuitenkin vielä kiri kiinni. Tasatahtiin mentiin melkein loppuun saakka, kun kaikkien jankkolaisten kauhuksi Emmi J. satutti sormensa. Eikö jo nuo aiemmin mainitut sairastumiset ja epäonnet riittäneet..! Ei auttanut muuta kuin ottaa vaihto ja laittaa Emmille kylmää. Eerika tuli hienosti paikkaamaan ja pelasi hyvin oman paikkansa, mutta muut tytöt eivät tainneet enää uskoa mahdollisuuksiinsa ottaa erää ylemmän lohkon neloselta. Eka erä siis LeKille 19-25. Toiseen erään lähdettiin taas taistelemaan ja jokainen pelaaja pelasi rohkeasti liikkuen. Eerika aloitti toisen, mutta sisukkaasti Emmi J. Palasi kentälle sormi teipattuna näyttämään muillekin esimerkkiä siitä, miten joukkueurheilijan on autettava tiukassa paikassa muita. Pitkiä palloja, hienoja puolustuksia sekä rohkeita hyökkäyksiä nähtiin molemmin puolin, mutta ihan loppuun saakka Jankon paukut eivät vielä riittäneet vanhempia tyttöjä vastaan. Toinenkin erä LeKille 18-25.
Seuraavaksi vastaan asettui Salon Viestin vanhemmat tytöt, joista on jo tullut tuttu vastus meille. Tällä kaudella olemme pelanneet heitä vastaan jo neljä kertaa ja kaikki olemme hoitaneet. Salon tytöt ovat kehittyneet viimeisten kuukausien aikana paljon, joten valmentaja ainakin osasi odottaa tiukkaa matsia. Ja sehän siitä sitten tuli...... ja aika tuskainenkin..........
Ensimmäisen pelin iloiset ilmeet, loppuun saakka taisteleminen ja rohkeat suoritukset jäivät jonnekkin kauas. Ehdinkin jo kaipailla valmentajana Taria sieltä kuumeen keskeltä kotoa kentälle. No, se ei valitettavasti ollut mahdollista, joten kaikki muut herättelytavat piti ottaa käyttöön. Välillä korotin ääntä ja välillä koitin keksiä jotakin hölmöä vitsiä, mutta mikään ei auttanut ekaan erään. Se oli huonoa peliä meiltä ja erityisesti huonoa liikkumista. Loppujen lopuksi pisteitä saimme 16. Toiseen erään oli jokaisen parannettava, jotta saisimme taistella vielä viimeisessä pelissä finaalipaikasta. Ja tytöthän paransi. Syöttö vaikeutui huomattavasti ja peli-ilo pikku hiljaa taas löytyi. Hallitsimme toista erää alusta loppuun ja annoimme heille 13 pistettä. Viimeinen erä jatkui meidän hallintana. Viimeisen erän pisteet 15-8.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä ottelu Littoisten Työväen Urheilijoita vastaan. Jokainen pelaaja ja vanhempi varmasti tiesi ottelun panoksen. Voittaja finaaliturnaukseen pelaamaan sijoista 1-6 ja häviäjä sijoille 7-12. Myös minulle henkilökohtaisesti ikävä vastus, sillä jos jollekin finaalipaikan soisin niin Marille ja LTU:n mukaville tytöille. No ei auttanut muuta kuin pelata peli pois alta ja katsoa sitten, miten siinä käy...
Tällä kaudella me emme olleet Littoista kertaakaan voittaneet, mutta tasainen peli oli jo ennakkoon odotettavissa. Ensimmäisessä erässä syöttömme pysyivät vaikeina ja saimme rikottua LTU:n hyökkäysten rakentamista melko hyvällä tuloksella. Erityisesti mieleen jäivät Inka T:n ja Mimmin vahva yhteispeli hyökkäyksissä. En kyllä ymmärrä, kuka Mimmille on sellaisia ”passarikikkoja” opettanut... En ainakaan minä! :D Joukkueemme kaikki kentällä olleet tytöt täyttivät ja hoitivat paikkansa erinomaisesti. Teimme huomattavasti vähemmän virheitä, kun vastustaja, mikä taisikin olla ensimmäisen erän voittomme salaisuus. Eka erä siis meille lukemin 25-19.
Toiseen erään LTU ryhdistäytyi ja meidän tytöt jäätyivät. Alettiinkohan jo haaveilla liian varhain siitä mahdollisesta finaaleihin pääsystä...? Minulla ei ole tästä erästä paljon sanomista. LTU voitti sen pistein 14-25.
Sitten kolmanteen...... Jos jännitti valmentajia ja vanhempia, niin varmasti myös molempien joukkueiden tyttöjä. Itseäni pelotti lähinnä se, kun edellisessä erässä olimme kauniisti sanottuna ”ihan pihalla.” No päätimme taistella ja kokeilla, kuinka pitkälle rahkeemme riittävät. Saimme täydellisen alun. Johdimme puolien vaihdossa 8-1, jonka jälkeen LTU tuli tasoihin 10-10. Korostin meidän pelaajille, että nyt pitää olla rauhallinen, mutta rohkea. Mitään emme voi hävitä, jos emme uskalla yrittää voittaa. LTU:lla oli kaksi erä- ja ottelupalloa, mutta minun ihmetellessä kentän laidalla meidän hermo piti ja saimme vastustajan tekemään tarvittavat virheet. Ottelun kolmas ottelupallo oli sitten jo meillä ja sehän hoidettiin upeasti!
Käsittämätöntä hermojen hallussapitämistä näin nuorilta tytöiltä, jotka joka ottelussa pelaavat vanhempia vastaan. Meidän kuusikossa pelaa aina vähintään kaksi E-ikäistä ja loput ovat nuorempia D-ikäisiä. Eli mahdumme kaikki vielä ensi vuonnakin samaan sarjaan. Nyt lähdemme finaaleihin taistelemaan jokaisesta pisteestä ja erästä. Kaikki on plussaa ja mahtavaa saada huipentaa se varmasti kovatasoiseen finaaliturnaukseen, joka pelataan Ruskotalolla lauantaina 14.4. Treenaamista, petrattavaa, opeteltavaa ja harjoiteltavaa on vielä paljon, mutta ei me huonoja olla! ;)
-Kata-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti